Lisäilen tuohon alempana olevaan linkkilistaan mielestäni huomionarvoisia kirjoituksia.
Minun piti kirjoittaa tästä jo viime viikolla, mutta ensin oli reissu Salzburgiin ja sitten meille ilmaantui kylään pari opiskelukaveriani Hollannista. Bloggausaika jäi vähiin - oli Parempaa Tekemistä.
Suuri osa meitä somessa roikkujia on törmännyt viime viikolla Invisible Children -järjestön mediakampanjaan Stop Kony 2012. Youtubevideossa amerikkalainen mies kertoo Ugandassa 2000-luvun alkuun asti hirmutöitä tehneestä Joseph Konysta, ja näyttää kuvia omasta pienestä vaaleasta pojastaan, kai siksi, että valkoihoisen ei-afrikkalaisen suuren yleisön olisi helpompi samastua Konyn uhreihin. Video on taidokkaasti tehty ja ovelasti markkinoitu, kuten myös oheistuotteetkin - ranneke ja tietopaketti vain $30! - eikä ihme, että monet sitä innokkaasti naamakirjassa ja twitterissä jakavat.
Monessa mediassa on ollut jo lisätietoa ja selvennystä siitä, miksi koko kampanja on ongelmallinen jos ei jopa valheellinen ja haitallinen. Minun ei siis enää tarvitse kirjoittaa siitä, mutta jos on jäänyt epäselväksi, niin tässä muutama linkki:
Minua alkoi kiinnostaa, ketkä ystävistäni tätä kampanjaa lähtivät innokkaasti levittämään, ja ketkä taas jättivät väliin. Näyttää siltä, että videota levittävät ystäväpiirissäni lähinnä parikymppiset hollantilaiset ja nelikymppiset amerikkalaiset. Suomalaisista kavereista harva on lähtenyt mukaan, ja ugandalaiset ystäväni taas ovat ymmärrettävästi asiasta eniten tietävinä lähinnä pöyristyneitä koko jupakasta.
Tarkoittaako tämä sitä, että
a) suomalaisilla on kriittisempi ote mediaan kuin amerikkalaisilla ja hollantilaisilla?
b) klassinen hyvän ja pahan taistelun retoriikka uppoaa paremmin amerikkalaisiin ja hollantilaisiin, kun taas suomalaiset pitävät sitä lähinnä telkkarin ja Sormusten Herran sisältönä?
c) suomalaiset kaverini eivät piittaa yhtä paljon Afrikan lapsista, joten jos vaikka uskoisivatkin videon levittämisen olevan se oikea tapa edistää Pohjois-Ugandan lasten eloa, eivät viitsi sitä tehdä?
d) eurooppalaiset vanhetessaan kyynistyvät eivätkä enää usko kaikkea mitä näkevät youtubevideoissa, mutta amerikkalaisille ei käy samoin?
e) hollantilaiset ja amerikkalaiset uskovat suomalaisia enemmän, että on parempi tehdä jotain, ihan mitä tahansa! kunhan tehdään jotain! kun taas suomalaiset harkitsevat enemmän, onko teoista seurauksena niiden kohteille haittaa vai hyötyä?
f) suomalaiset huomaavat, että kampanjan tarkoituksena on aseistaa yhtä konfliktin osapuolta ja kannustaa amerikkalaisten joukkojen lähettämiseen alueelle, ja he suhtautuvat tähän paljon penseämmin kuin amerikkalaiset ja hollantilaiset?
g) jotain ihan muuta, mitä? Ja mitä pelleilyä tämä omien kavereiden käyttäminen otantana yleensäkin on?
No. Tämän ei tietenkään ole mitenkään tarkoitus olla vakavaa pohdintaa. Viime viikolla saadessani sähköpostitse ja naamakirjan kautta osallistumispyyntöjä ja sitten erittäin tuohtuneita vastauksia, kun kritisoin koko kampanjaa, mietin, että itsekin aktivistiaikoinani rynnistin pelastamaan maailmaa sinne sun tänne tuntematta kulloisenkin kohteen ongelmakenttää. Silloin, ennen webiä ja naamakirjaa, se tehtiin seisomalla banderolli yhdessä kädessä ja megafoni toisessa jonkun suurlähetystön kulmalla pakkasessa. Nykyään sama hoituu omalta koneelta yhdellä klikkauksella, ja kampanjamateriaalikin näyttää hiton paljon paremmalta. Tietämys ei silti välttämättä ole kovasti lisääntynyt.
