Lisäilen tuohon alempana olevaan linkkilistaan mielestäni huomionarvoisia kirjoituksia.
Minun piti kirjoittaa tästä jo viime viikolla, mutta ensin oli reissu Salzburgiin ja sitten meille ilmaantui kylään pari opiskelukaveriani Hollannista. Bloggausaika jäi vähiin - oli Parempaa Tekemistä.
Suuri osa meitä somessa roikkujia on törmännyt viime viikolla Invisible Children -järjestön mediakampanjaan Stop Kony 2012. Youtubevideossa amerikkalainen mies kertoo Ugandassa 2000-luvun alkuun asti hirmutöitä tehneestä Joseph Konysta, ja näyttää kuvia omasta pienestä vaaleasta pojastaan, kai siksi, että valkoihoisen ei-afrikkalaisen suuren yleisön olisi helpompi samastua Konyn uhreihin. Video on taidokkaasti tehty ja ovelasti markkinoitu, kuten myös oheistuotteetkin - ranneke ja tietopaketti vain $30! - eikä ihme, että monet sitä innokkaasti naamakirjassa ja twitterissä jakavat.
Monessa mediassa on ollut jo lisätietoa ja selvennystä siitä, miksi koko kampanja on ongelmallinen jos ei jopa valheellinen ja haitallinen. Minun ei siis enää tarvitse kirjoittaa siitä, mutta jos on jäänyt epäselväksi, niin tässä muutama linkki:
Joshua Keating: Joseph Kony is not in Uganda (and other complicated things)
Rosebell Kagumire: More perspective on Kony 2012
Mark Kersten: Taking Kony 2012 down a notch
Michael Deibert: The problem with Invisible Children's Kony 2012
Rosebell Kagumire, David Smith: Kony 2012 video screening met with anger in northern Uganda
David Rieff: The road to hell is paved with viral videos
Minua alkoi kiinnostaa, ketkä ystävistäni tätä kampanjaa lähtivät innokkaasti levittämään, ja ketkä taas jättivät väliin. Näyttää siltä, että videota levittävät ystäväpiirissäni lähinnä parikymppiset hollantilaiset ja nelikymppiset amerikkalaiset. Suomalaisista kavereista harva on lähtenyt mukaan, ja ugandalaiset ystäväni taas ovat ymmärrettävästi asiasta eniten tietävinä lähinnä pöyristyneitä koko jupakasta.
Tarkoittaako tämä sitä, että
a) suomalaisilla on kriittisempi ote mediaan kuin amerikkalaisilla ja hollantilaisilla?
b) klassinen hyvän ja pahan taistelun retoriikka uppoaa paremmin amerikkalaisiin ja hollantilaisiin, kun taas suomalaiset pitävät sitä lähinnä telkkarin ja Sormusten Herran sisältönä?
c) suomalaiset kaverini eivät piittaa yhtä paljon Afrikan lapsista, joten jos vaikka uskoisivatkin videon levittämisen olevan se oikea tapa edistää Pohjois-Ugandan lasten eloa, eivät viitsi sitä tehdä?
d) eurooppalaiset vanhetessaan kyynistyvät eivätkä enää usko kaikkea mitä näkevät youtubevideoissa, mutta amerikkalaisille ei käy samoin?
e) hollantilaiset ja amerikkalaiset uskovat suomalaisia enemmän, että on parempi tehdä jotain, ihan mitä tahansa! kunhan tehdään jotain! kun taas suomalaiset harkitsevat enemmän, onko teoista seurauksena niiden kohteille haittaa vai hyötyä?
f) suomalaiset huomaavat, että kampanjan tarkoituksena on aseistaa yhtä konfliktin osapuolta ja kannustaa amerikkalaisten joukkojen lähettämiseen alueelle, ja he suhtautuvat tähän paljon penseämmin kuin amerikkalaiset ja hollantilaiset?
g) jotain ihan muuta, mitä? Ja mitä pelleilyä tämä omien kavereiden käyttäminen otantana yleensäkin on?
No. Tämän ei tietenkään ole mitenkään tarkoitus olla vakavaa pohdintaa. Viime viikolla saadessani sähköpostitse ja naamakirjan kautta osallistumispyyntöjä ja sitten erittäin tuohtuneita vastauksia, kun kritisoin koko kampanjaa, mietin, että itsekin aktivistiaikoinani rynnistin pelastamaan maailmaa sinne sun tänne tuntematta kulloisenkin kohteen ongelmakenttää. Silloin, ennen webiä ja naamakirjaa, se tehtiin seisomalla banderolli yhdessä kädessä ja megafoni toisessa jonkun suurlähetystön kulmalla pakkasessa. Nykyään sama hoituu omalta koneelta yhdellä klikkauksella, ja kampanjamateriaalikin näyttää hiton paljon paremmalta. Tietämys ei silti välttämättä ole kovasti lisääntynyt.
Odottelinkin, josko kirjoittaisit asiasta jotain. Mietin itsekin, että videon linkitys on sosiologisesti aika mielenkiintoinen ilmiö.
VastaaPoistaEpäilen kyllä hieman, että otantasi eri maista ei ole tasainen, ts. suomalaisten ja hollantilaisten eron voi osin selittää ikäryhmäero tai muut tekijät. Ne mun suomalaiset kaverit, jotka tuota on jakaneet, on tainneet nimittäin olla pääosin niitä nuorempia (=alle 30v). Lisäksi yliedustettuna ovat sellaiset pienten lasten äidit, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein kouliutuneimpia somen käyttäjiä. Vuosien meemivirta pistää miettimään, mitä oikeasti itse haluaa pistää eteenpäin, ehkä kyynistääkin. Ja jos on omia pieniä lapsia, varmaan aihepiiri järkyttää kahta kauheammin.
Jos näillä suomalaisilla linkittäjillä on ollut käytössä muita perusteluita kuin "kauheaa!", se yleensä liippaa läheltä kohtaa e), ts. koetaan, että on tärkeämpää lisätä tietoisuutta asiasta kuin olla 100% varmoja, että videon tuottaneella järjestöllä on puhtaat jauhot pussissa. Jos on kuullut asiasta itse ensimmäistä kertaa ko. videon kautta, sen painoarvon varmaan arvioi korkeammaksi. Tämä selittänee tiheämmän linkityksen nuorempien ja USAlaisten parissa (ennen kuin kukaan tulee lynkkaamaan, haluaisin todeta, että jälkimmäistä arvausta en perusta oletukselle, että jenkit ovat tyhmiä, vaan sille, että jonkin verran ko. maan mediaa seuranneena en yhtään epäile, etteikö asia olisi voinut mennä ohi).
Epäilen siis, että d). Tosin (- villiä spekulointia seuraa -) suomalaiset ovat ehkä keskimäärin hollantilaisempia konsensushakuisempia ts. suurin osa ei edes halua keskustella/väitellä statuspäivityksissään, mieluummin linkitetään jotain sellaista, mistä kaikki tykkää.
Jännästi yksikään mun entisistä aktivisti- ja nykyisistä somekavereista (Suomesta muutettua olen siis keskittynyt pelastamaan maailman sijaan lähinnä itseäni) ei ole linkannut videota. Tosin ne tyypit on varmasti pääosin niitä, joilla sitä tietoa ja ymmärrystä harmaan eri sävyistä oli jo silloin.
VastaaPoistaKokonaan toinen ja vielä mielenkiintoisempi juttu on se, miten kampanjasta väitellään. Ts. videon linkittäneet puolustavat sen levittämistä usein todella kiihkeästi, vedoten juuri siihen, että tietoisuuden levittäminen on tärkeintä.
Aivan, kuten sanoinkin, kehno otanta ja muutenkaan en niin kovin tosissani analysoi kansoja oman somekaveripiirini perusteella. :-D
VastaaPoistaTuo konsensushakuisuusspeku voi kyllä hyvinkin osua aika kohdalleen. Tosin minunkin somekaverini Suomesta ovat juuri sitä aktivistiporukkaa, jonka olisi voinut kuvitella kovasti aiheesta innostuvan - ymmärrys on lisääntynyt, tai sitten Afrikka on kaukana.
Minäkään en ajattele, että jenkit olisivat tyhmiä, mutta kyllä heidän tiedonvälityksensä keskittyy huomattavasti enemmän kotimaan asioihin kuin täällä, ja toisaalta he ovat myös aika tottuneita siihen, että kampanjoidaan sotilaallisen ratkaisun puolelta kaukaisessa paikassa, jota välttämättä ei osaa näyttää kartalta. :-p
Yksi kaverini sanoi, että voisi olla ihan hyvä testi jos ennen videon jakoa pitäisi luetella Ugandan naapurimaat, näyttää se kartalta ja kertoa mikä on maan pääkaupunki.
Hemi, jep, tällaiseen kiihkeään väittelyyn olen törmännyt. Myös "miksi puolustat Konya" -retoriikkaan, mikä nosti vähän verenpainetta.
VastaaPoista
VastaaPoistaEn muuten varmaan läpäisisi naapurimaatestiä, ellei se tule sen osoitustestin jälkeen, jolloin voi katsella, että mitäs kaikkea siinä ympärillä onkaan. Kongon demokraattinen(?) tasavalta ja Ruanda tuli heti ja sitten Kenia, koska ne on ne, mistä tulee kaikenlaisia huonoja uutisia eniten. Etelä-Sudanin olisin ehkä tajunnut hieman miettimällä. Tansania olisi unohtunut.
VastaaPoistaEn minäkään olisi läpäissyt ennen kuin kävin siellä. Minulta olisi unohtunut Kongo, koska kahden Kongon takia miellän sen lännemmäs.