Kamuja, duunia, matkustusta

Aamulla pitäisi hilpaista Ljubljanan kautta Zagrebiin.

Sitä ennen kerron, että meillä kävi tosiaan ystäviä kylässä. Ensin olivat I, V ja pieni V. Jälkimmäisin heistä oikein hilpeä ja reipas matkalainen, 10 kuukautta vanha ja kaikesta kiinnostunut. (Olivat ne I ja iso V hilpeitä ja reippaita hekin.)

Oli hauskaa kulkea kaupungilla ja katsella, kuinka pieni V innokkaasti otti katsekontaktia ja hymykontaktia vastaantulijoihin, ja kuinka vastaantulijat reagoivat kovin ilahtuneesti. Sellainen hurmuripoika.

Pelailtiin Carcassonnea, puhuttiin kovasti, käytiin Weltenburgin luostarissa retkellä ja vietettiin mukavaa aikaa.  

Seuraavana meillä vieraili sitten norovirus, jota emme laske ystäväpiiriimme, mutta tulipa kylään kuitenkin. Minä en sairastunut, mutta H oli hetken reporanka.

Toivuttuamme toivotimme tervetulleeksi S:n ja S:n, joita oli eri hauska nähdä. Kuljeskelimme kaupungilla, kävimme biergartenissa ja tietenkin taas puhuimme paljon. Vänkää, miten vaikka ystäviä näkisi harvoin, on heidän kanssaan kuitenkin kuin kotonaan.

S ja S jatkoivat ilmastopakolaisina meiltä osapuilleen koilliseen, mikä lienee harvinaisempi suunta niille, jotka kohtuullisia lämpötiloja kaipaavat. (Täällä on viime aikoina ollut lähinnä 8 astetta ja sadetta.)

Vierasputken jälkeen teimme kovasti töitä vähän aikaa ja minä sain puolen vuoden jatkosopimuksen hakuevaluaattorin hommaani. Ei se sitten ehkä ole ihan huonosti mennyt. Kovasti helpottavaa, että töitä on, vaikkakin osa-aikaista. 

Ja huomenna lähden Zagrebiin science fiction -coniin. Aikomuksena on kuunnella luentoja ja paneelikeskusteluja, tavata uusia ihmisiä, etsiä Kroatian geokätköjä ja hyvällä onnella vielä käväistä Adrianmeren rannalla. (Minulla on ihan hirveä ikävä merta, en ole ikinä ennen asunut sisämaassa.) Rinkka on pakattu, kartta rautatieasemalta retkeilymajaan tulostettu, matkalukeminen valittu ja muistilappu kirjoitettu H:lle ("avaimet! liesi! hanat!") poissaoloni ajalle. Hyvin tää menee.