E-luddiitti, osa 1

Olen yllättäen ollut viime vuodet varsinainen teknoluddiitti. Viimeinen televisioni oli kuvaputkitöllö, ja senkin annoin pois. Olen nähnyt kokonaista yhden 3D-elokuvan, en omista kotiin integroituja poppisysteemejä ja tietokonekin täyttää viisi. Ja kirjat, ne on tehty paperista. En ollut ennen viime aikoja edes kokeillut e-kirjaa.

Mutta tosiasia on se, että viitisenkymmentä hyllymetriä kirjoja siirtyy aika kehnosti toiselle puolelle palloa. Siispä ne on sijoitettava ns. hyvään talteen. Uusia kirjojakaan tuskin kannattaa hamstrata Japanissa asuessa. Päätin siis alkaa lukea kirjoja myös sähköisessä muodossa. 

Olen joskus lukenut pari pidempää tekstitiedostoa kännykän näytöltä ja havainnut homman hankalaksi. Nyt käytössä on aika hyvä perustabletti, Google Nexus 7. Seitsemäntuumainen näyttö on juuri sopiva lukemista varten. Näytön kirkkautta voi säätää huomattavasti himmeämmäksi, mikä on mukavaa silmille. Tosin epäilen, että Kindle olisi silti miellyttävämpi.

Hankalaa on vain itse kirjojen hankkiminen. En ollut perehtynyt asiaan juurikaan, ja minulle oli yllätys, että kirjoja on monenmonta erilaista yhteensopimatonta formaattia. Jotenkin ajattelin, että tässä vuosien varrella olisi jo päädytty jonkinlaiseen standardiin. Tulihan musiikkialakin samassa asiassa muutamassa vuodessa järkiinsä. Mutta ei - nyt minulla on lukulaitteessani viisi erilaista lukuohjelmaa, koska ne eivät ymmärrä toistensa tiedostoja.

Onneksi on kuitenkin ohjelma, joka konvertoi e-kirjoja toisiin formaatteihin. Tämä kuitenkin onnistuu vain harvoin, sillä usein kirjoissa on mukana kopiosuojaus, joka estää kirjan kopioinnin ja samalla tietysti myös sen muuntamisen toisille lukuohjelmille sopiviin tiedostomuotoihin. 

Ehkä näistä joku avaa kirjatiedostoni?

Kun e-kirjan päätyy vaikkapa Amazonin Kindleen tai Elisa Kirjaan ostamaan, saattaa hämmästyä sen hintaa. Kirja, jonka saa paperipokkarina viidellä eurolla, voikin maksaa sähköisenä 15 euroa. Tämä olisi ymmärrettävää, jos kirja olisi helppo jakaa eteenpäin tai myydä toiselle. Mutta näinhän ei kopiosuojatuissa e-kirjoissa ole. Mietin myös e-kirjan käyttöikää. Kirjahyllyssäni on pari kirjaa 1800-luvulta. Niitä voi yhä lukea - käyttöliittymässäkään ei tunnetusti ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. E-kirjan kanssa on toisin. Kukaan ei kai lupaa, että viiden tai kymmenen vuoden päästä valmistettavat laitteet lukevat nykyisiä tiedostoformaatteja, eikä kukaan kai lupaa, että kopiosuojauksen nykyversio on yhteensopiva tulevaisuuden ohjelmistojen kanssa.

Silti on myönnettävä, että onhan e-kirja todella kätevä. Joissakin tapauksissa jopa huomattavasti paperikirjaa kätevämpi. Lonely Planetin Tokio-oppaan sähköisessä versiossa vaikkapa ravintolaesittelyn kohdalla oli suora linkki paitsi ravintolan kotisivulle, myös tabletin karttatoimintoon, joka navigoi turistin oikeaan osoitteeseen ja löytää vielä parhaat senhetkiset julkisen liikenteen yhteydetkin.

Kindle ja Elisa Kirja ovat käyttöliittymiltään ystävällisimmät. Pidän myös siitä, että Elisa Kirjan kautta voin ostaa ja lukea Long Playn loistavia artikkeleita. Se ärsyttää, että samaan yksinkertaiseen toimintoon tarvitaan useampi eri ohjelma. Yksinkertaisinta olisi, että laitteessani sekä tietokoneellani olisi ohjelmisto nimeltä Kirja, joka haalisi sekä paikalliset että eri pilvipalveluissa sijaitsevat e-kirjat helposti samaan hyllyyn.

Seuraavassa osassa e-kirjastokokemuksia.