terug

Käväisimme Alankomaissa. Tapasimme ystäviä, poimimme matkaamme yhden sinne jääneen kirjalaatikon (kiitos, Hanna ja Laura!), näimme meren ja dyynit, söimme kapsalonit, kävimme opiskelijabileissä, vierailimme entisen opettajani ja nykyisen ystävämme studiossa, kuljimme pitkin ja poikin vanhaa kotikaupunkiamme Delftiä. Ai, ja olihan siellä sitten kruunajaisetkin, joita juhlimme Amsterdamin hauskimmalla pienellä kadulla kaveriporukassa. Minkä huomioi myös paikallinen yleisradio.

Nythän on myönnettävä, että minulla on ollut aivan valtaisa koti-ikävä Delftiin. Asuin siellä elämästäni kuusi vuotta, ja vaikka ne olivatkin hyvin rankkoja vuosia, olivat ne myös hyviä vuosia. Oude Delftin asunto oli pitkäaikaisin aikuisiän asuinpaikkani. Kaupungilla kulkiessa tuntui yhä kuin olisin kotona. Vaikutelmaa lisäsi, että tutut naamat nyökkäsivät yhä, etnokaupan setä vilkutti ohikulkiessani ja vanha naapurikin löytyi kulmakaupasta. (Hän oli erittäin hämmästynyt törmätessään meihin siellä.)

Oli myös oikein ihanaa ymmärtää ympärillä puhuttua kieltä kunnolla ja osata kommunikoida normaalielämän tilanteissa. Muutama vuosi sitten sain kokea tämän elämyksen matkustettuani Hollannista Suomeen; nyt näemmä sama toimii kun käyn Baijerista Hollannissa. Ystävät ihmettelivät, että ymmärrän vielä kieltä. Kerroin, että luen uutiset joka päivä hollanniksi pitääkseni kielitaidon yllä. He hämmästelivät. "Miksi ihmeessä?"

Kuningattarenpäivän aattona Haagissa muistin kuitenkin myös ne asiat, joita en erityisesti kaipaa: tungos, kyynärpäätaktikointi, huutaminen ja mekastaminen ja minäminäminämeininki. Eikä se arki, jota Hollannissa elin, erityisesti houkuta, vaikka aika kultaakin muistot. Muistelimme ystävien kanssa Akatemian pääsykokeita ja sitä, miten joitakin meistä siellä varoitettiin satatuntisista työviikoista. Mietimme myös että nyt, pari vuotta valmistumisen jälkeen, olemme ehkä juuri ja juuri toipuneet siitä neljän vuoden stressistä. (Tai jotkut meistä ovat, toisilla meistä on ollut kovastipaljon muuta stressiä valmistumisen jälkeen.)

En usko, että muutamaan vuoteen ehdin Hollantiin. Oli hyvä käydä nyt.