helle

Kiireistä heinäkuuta on pitänyt.

Kävimme pakettiautolla Suomessa. Reitti Regensburg - Gedser - Kapellskär - Naantali - Parainen - Pori ja takaisin. Toisella keuhkoputkentulehdus, toisella kova kuume. Matka-aika 6 päivää, kilometrejä ehkä 3600. En muistele kaiholla. En halua ajatella, että vielä pitää heittää maitse yksi pikataipale täältä Helsinkiin, koska auto on siirrettävä. Eikä siihenkään ole enää kuin nelisen viikkoa. Mutta nyt on kirjat ja miekat säilötty.

Huonekalut on melkein myyty. Asunto kumisee tyhjyyttään. Pientä skälää on vielä joka nurkassa. Viitisenkymmentä kiloa pitäisi lähettää postitse Japaniin, ainakin.

Japanin oikeusministeriö soi meille vihdoin Certificate of Eligibilityt eli havaitsi meidät maahanmuuttoon kelpoisiksi ja tänään veimme viisumihakemukset Münchenin konsulaattiin. Siellä piti kulkea turvatarkastuksen läpi, ihan kuin lentokentällä. Viisumit ovat valmiit viikon päästä.

H kävi vähän yllättäen leikkauttamassa isoimman onnettomuuden jäljiltä olleen keloidiarpensa. En itse ihan täysillä kannattanut, koska eihän tuo haitta ollut kuin kosmeettinen, arpi kasvaa takaisin 70% todennäköisyydellä, ja proseduuri oli vielä erittäin tuskallinen. Ihmiset jostain syystä kuitenkin kommentoivat arpea alati. En tiedä, minusta parempi ratkaisu olisi, ettei toisten ulkonäön yksityiskohtia reposteltaisi. Tehty mikä tehty ja nyt täällä on ohjelmassa haavanhoitoa.

Täällä on ollut lähemmäs 40 astetta lämmintä. Pitäisi tietysti totutella. Unta on vaikea saada, ja ikkunat on pidettävä auki. Junat kolistelevat ohi läpi koko yön, mutta se ei enää pidä minua hereillä. Kuumuus vain. Tehollisia työtunteja kertyisi paljon yön tunteina, jos niitä olisi paljon tarjolla.

Nyt alkaa viimeinen kuukautemme Euroopassa.