Olimme kuusi päivää Alpeilla ottamassa taukoa Regensburgin helteistä ja muuttoprosessista. Siitä enemmän H:n blogissa, minulle matka oli lähinnä yet-another-trip-to-Chamonix. Kävin poluilla nilkkatuettuna ja sain penikkatautikipuja jalkoihini, luin pari kolme kirjaa, hermostuin turistimassoihin ja sain vähän nauttia viileästä vuori-ilmasta.
Autossa matkalla Chamonixiin tablettini alkoi piipata kovaäänisesti. Olin edellisellä viikolla asentanut applikaation, joka varoittaa maanjäristyksistä tietyillä alueilla. Varoitus koski Osakan - Naran aluetta ja ilmoitti 53 sekunnin päästä iskevän maanjäristyksen, jonka voimakkuus olisi 7. Jopas pulssi kohosi, vaikka olimme vielä kymmenentuhannen kilometrin päässä. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli väärä hälytys.
Muuttoprosessi on jatkunut lomaillessamme. Viisumit tulivat viikossa. Äärimmäisen tehokas yhteyshenkilömme on myös sopinut puolestamme asunnon avaimen luovuttamisesta ja lähettänyt meille pohjapiirroksen, järjestänyt minut heti syyskuussa alkavalle japaninkurssille, varannut meille ajan kaupungintalolle rekisteröitymään kaupungin asukkaiksi ja pankkiin avaamaan tiliä ja luvannut tulla mukanamme hoitamaan nämä kaikki asiat, jotta kaikki varmasti sujuu hyvin. Lisäksi meitä ulkomaalaisia varten on oma helpdesk, josta saa apua kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Suhteellisen helppoa tällainen mantereelta toiselle muuttaminen, kun joku järjestää puolestamme melkein kaiken hankalan ja tulee vielä virastoihin pitämään kädestä.
Irtaimistomme myynnistä irtosi alle tonni. Emme me nyt kuvitelleetkaan, että omistaisimme mitään kovin arvokasta. Japaniin lähtee postitse ehkä kuusi 30 kilon pakettia (valokuvakirjat ovat aika painavia!). Tilasin vakuumipusseja, joilla vaatteet saa lättäniksi pieniksi levyiksi. Metkaa! Varsinkin villavaatteet kadottavat suurimman osan tilavuudestaan.
Jostain syystä ei kovasti jännitä. Ehkä käsittelen tätä kaikkea niin pieni pala kerrallaan, etten ihan ymmärrä muutoksen mittaluokkaa. Esimerkiksi juuri nyt olen eniten innoissani siitä, että uudessa asunnossa näyttää olevan ehkä parveke (sinne saa kasveja!), enkä osaa ajatella Tyyntämerta tai maailman suurinta metropolia.
Siinä vähän hiukset nousi kun varoitetaan korkeimman asteen järistyksestä tiheästi asutulla alueella. Onneksi näin päin, eikä aliarviointia noissa ennusteissa.
VastaaPoistaJännittävää aikaa! Paikallinen helppari on tosiaan aika välttämätön kun muuttaa tyystin kulttuurista toiseen.
VastaaPoistaJuttuja ja kuvia odotellessa!
Mulla on suuri suunnitelma ruveta kirjoittelemaan ja laittamaan kuvia usein ja lyhyesti, silleen 'yleistä ihmettelyä' -tyyliin. Nyt siihen riittää taas jaksua. (Sit kun vielä saisi jonkun ostamaan vähän kuvaa ja tekstiä niin vot.)
VastaaPoista... siis sellaista pitkää viimeisteltyä kuvaa ja tekstiä.
VastaaPoista59 neliötä riittää varmaan kahdelle. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka isoissa asunnoissa normijapanilaiset asuvat. Olen ymmärtänyt, että vähän ahtaanpuoleisesti.
VastaaPoista59 neliötä on ihan ruhtinaallisesti tilaa. 15 neliötä vähemmän kuin nyt, mutta nykyinen koti onkin ylen luxus.
VastaaPoistaTokion seudulla ahtaasti asuminen on ainakin yleistä.