fukushima mon amour

Minua on jo kauan ärsyttänyt Japanin vuoden 2011 katastrofiin liittyvä länsimainen uutisointi. Tänne muutettuani se ei enää vain ärsytä, vaan raivostuttaa.

Länsimaisissa uutisissa ei mainita tsunamin ja järistyksen pariakymmentätuhatta kuolonuhria, tsunamin tuhoamilta alueilta evakuoituja eikä järistysorpoja. Länsimaisissa uutisissa vuoden 2011 katastrofi on yhtä kuin Fukushima. Fukushima Fukushima Fukushima.

En minä väitä, etteikö ydinonnettomuus olisi ollut todella valitettava ja kauhea tapahtuma. Mutta sen maaliskuun kauhut olivat säteilyä välittömämmät. Ne ovat muualla maailmassa jo unohtuneet, mutta Fukushima on otsikoissa tämän tästä. Kun Japania uhkaa taifuuni, on "hirmumyrsky iskemässä suoraan Fukushimaan", menee se sitten lännestä ohi tai ryöpyttää Tokiota. Kun eteläisessä Japanissa on maanjäristys, "järisi maa lähellä Fukushimaa". Lehdistön miellekartassa Fukushima lieneekin suunnilleen Honshun saaren kokoinen pläntti, ja sen ympärillä on pieni alue, jonka kohdalla kartassa lukee "muu Japani".

Kaikkein vastenmielisintä on kuitenkin keltaisessa lehdistössä ja ns. vaihtoehtomediassa ilmenevä pelonlietsonta, jossa keskitytään maalailemaan kauhua ja tuhoa koko maailmalle. Näissä uutisissa japanilaiset lähteet ovat järjestään epäluotettavia valehtelijoita ja tilanne täällä katastrofaalinen, mutta kukaan vain ei paikan päällä myönnä sitä.

Epäilemättä Tepco voisi hoitaa kaikein paljon paremminkin, enkä usko että he tiedottavat tilanteesta sataprosenttisen rehellisesti. Eittämättä japanilaisetkin vetivät syvään henkeä, kun Abe Shinzo väitti olympiahankkeen veturina toimiessaan, että Fukushiman tilanne on täysin hallinnassa.

Säteily ei kuitenkaan leviä värikkäänä aallonkorkeusvanana koko maailmaa kohti. Eikä Tyynimeri todellakaan ole kuollut - syömme sen kalaa joka päivä, ja vastikään Tokion gaijinporukka kävi uiskentelemassa delfiinien kanssa ihan tuossa rannikolla. Täällä Tokiossa taustasäteily on tosiaankin puolet siitä, mitä vaikkapa Kotkassa, ja huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Regensburgissa. (Tosin kertoessani tämän eräälle maailmanlopunmaalarille verkkokeskustelussa sain kuulla olevani hyväuskoinen hölmö, joka uskoo hallituksen propagandaa. Kun kerroin, että minulla sattuu olemaan pääsy myös oman säteilymittarin kimppuun, olin kuulemma maksettu agentti.)

Kyllä, minäkin jätin eilen halvat tomaatit ostamatta, kun luin laatikosta "Fukushima Fresh Vegetables". Sen enempää en pelkää enkä huolestu, ja sekin varotoimi oli hyvin todennäköisesti aivan turha. Säteily on vaikea asia, mutta sitäkin voi yrittää ymmärtää. Jos siihen eivät riitä rahkeet eikä aika, voisi edes vähän tutkailla lukemansa kauhu-uutisen kontekstia ja referenssejä. Jos sama sivusto kouhottaa globaaleista salaliitoista ja kemikaalivanoista, voisi ehkä jättää peljästymättä. Tai ainakin lietsomatta kauhua sosiaalisessa mediassa.

alan töitä ja kotiseutumatkailua

Hirveästi on ollut kaikenlaista kivaa viime aikoina, mutta hauskinta oli päästä tekemään vähän oman alan hommia. Ystäväni Fleur vieraili Japanissa (tai vierailee edelleen), ja tehtiin tiiminä muotikuvausta La Bongille. Minä kuvasin liikkuvaa kuvamateriaalia behind the scenes -videoita varten. Fotattiin Shimokitazawassa, Harajukussa ja Shibuyassa, ja työ oli raskasta ja pirun kivaa. Outo lokakuinen 30 asteen helle sai homman tuntumaan totuttuakin hikisemmältä. 

Behind the scenes is here accidentally in the picture. Kuva: Fleur Beemster

Pari viikkoa sitten ehdin jo networkkailla vip-kortti taskussa Tokyo Photossa. Tutustuin kanadantokiolaiseen kuvaajaan, joka kertoi mahtavia anekdootteja muunmuassa siitä, kuinka hän teki Timen kantta varten portrettia Akira Kurosawasta. Tapasin myös japanilaisia fotoharrastajia, pari lehtikuvaajaa, yhden eri hauskan arkkitehdin ja kiinalaisen muotikuvaajan. Sähköpostiosoitteita ja käyntikortteja vaihdeltiin ja myöhemmin mennään taas porukalla katsomaan näyttelyitä ja puhumaan valokuvaa.

Regensburgin taide- ja fotomaailman jälkeen Tokio tuntuu siltä kuin olisi tullut janoisena vesiputoukselle tai nälkäisenä herkkupuotiin. (Herkkupuodeista puheenollen, Ikebukuron Tobun alakerrassa silmiini osui tänään sana "ペルナリムップ". Pysähdyin niille sijoilleni ja luin uudelleen. Kyllä siinä tosiaan lukee perunarimuppu eli perunalimppu. Sen vieressä oli vielä "ハパンレイパ", hapanreipa. Ihan kohta testaan.)

Fotojuttujen lisäksi on ollut kovasti sosiaalista elämää. Ensin olin suomalaisten naisten kanssa syömässä Ginzassa Liisa Ihmemaassa -teemaravintolassa, joka nyt ei ollut niin kovin ihmeellinen, mutta ihan hauska. Sitten scifipiireistä tuttu Mårten kävi Tokiossa ja tapasi meidät suunnitellusti olutbaarissa ja sattumalta Nikkon asemalla. Fleurinkin kanssa on tullut hengattua pariin otteeseen ja käytyä porukalla syömässä liukuhihnasushia Genkissä (joka pöydän ääressä on oma iPad, jolla tehdään tilaus, ja pian sushi ilmestyy hihnaa pitkin oman pöydän kohdalle. Odottaessa voi pelailla peliä). Nikkossa törmäsimme myös suomalaiseen matkailijaan ja baijerilaiseen matkailijaan ja sveitsiläiseen matkailijaan ja kaikkien kanssa tuli kovastipaljon juteltua. Luulen, että minun täytyy erakoitua muutamaksi päiväksi, jotta saan akut ladattua kaiken tämän sosiaalisuuden jälkeen. 

Kotiseutumatkailimme Kamakurassa pariin otteeseen, mutta siitä H on jo blogannut. Viime viikonloppuna olimme sähkökatkoksia paossa Nikkossa vuorilla (tutkimuslaitoksella tehdään jotain vuotuista sähkösäätöä, en tiedä detaljeja, mutta ainakin tänään olemme olleet vielä generaattorin varassa). Ruska on alkamaisillaan ja nyt on taas kolmipäiväinen viikonloppu (kansallinen urheilupäivä!), joten Nikkoon oli eksynyt muutama muukin ihminen.

Keganin putoukset kamerakännykkärivin takana.

Pari kellervää tai punervaa puuta näkyi, mutta ruska on parhaimmillaan kai vasta parin kolmen viikon päästä. Silloin kuulemma Nikkokin on niin tupaten täynnä, että normaalisti 50 minuuttia kestävä matka asemalta Chuzenji-järvelle neulansilmämutkaista vuoristotietä kestää 3-4 tuntia. (Emme mene sinne silloin.)

Maisema, schmaisema, tuumaa paikallisnuoriso näköalatasanteella.

Niinhän se on, että täällä kaikki tapahtuu laumassa; ihmisiä vain on niin paljon ympärillä, ettei tässä pahemmin pääse autiutta kokemaan. Nikkosta löytyi kuitenkin paikkoja, joissa hetkittäin näkyvissä oli vain polku, metsä ja koski, eikä ihmiskäden jälkeä liikaa. Se teki pääkaupunkilaiselle hyvää. 

Kanmangafuchin rotkollakin seuranamme oli vain noin 70 jizoa.

helppo kieli, sanoivat

Japanin alkeiskurssia on pari kolme viikkoa takana. Olen eläissäni ehtinyt opiskella muutamaa kieltä (ranskaa, englantia, ruotsia, saksaa, latinaa, hepreaa ja hollantia) ja unohtaakin niistä osan. Näiden opiskelujeni aikana olen huomannut, että numerojärjestelmien oppiminen on aina minulle suhteellisen vaikeaa. En tahdo oppia, milloin sanotaan kymmenluku ensin ja milloin taas lopussa, ja epäsäännölliset numerosysteemit ovat yhtä tuskaa.

Japania opiskelleet nauravat ehkä tässä kohtaa jo partoihinsa.

Alku on ihan kohtuuhelppo.

1 - Ichi
2 - Ni
3 - San
4 - Shi (paitsi koska shi kuulostaa kuolemalta, niin sanotaankin mieluummin yon)
5 - Go
6 - Roku
7 - Shichi (paitsi koska tämä voi mennä sekaisin muiden samankuuloisten kanssa, niin sanotaankin välillä nana, paitsi silloin kun ei sanota)
8 - Hachi
9 - Kyu

Eli tässä heti pari poikkeusta, jotka ovat tilanneriippuvaisia.

10 - Juu
20 - Nijuu
30 - Sanjuu

jne

100 - Hyaku
200 - Nihyaku
300 - Sanhyaku

jne

1000 - Sen
2000 - Nisen
3000 - Sanzen

jne

10000 - Man
20000 - Niman
30000 - Sanman

jne

Suhteellisen helppoa tähän asti. Mutta! Kun tätä ns. "abstraktia" numerosysteemiä käytetään, tulee jokaista numeroa seurata josushi eli lukumääräsana. Ei voi sanoa kaksi koiraa - Ni no inu - vaan pitää sanoa Ni hiki no inu, Kaksi pieneläimien määrälukua koiraa. Ja näitä lukumääräsanoja on tavattoman paljon. Tässäpä muutamia:

bu - sanomalehtiä tai muita lehtiä tai paperipinkkoja
dai - autoja, polkupyöriä, koneita, laitteita
hai, bai, dai - kupillisia tai lasillisia, lusikallisia, mustekaloja, rapuja
hiki, biki, piki - pieniä eläimiä, kaloja, liskoja, sammakkoeläimiä, demoneita, örkkejä
hon, bon, pon - pitkiä ohuita esineitä, jokia, teitä, rautateitä, kyniä, kravatteja, kitaroita, mutta myös puheluja, bussireittejä, elokuvia, pisteitä urheilussa
kai, gai - kerroksia
mai - ohuita, lättäniä esineitä: papereita, valokuvia, laattoja
mei - ihmisiä (kohtelias muoto)
men - peilejä, pelilautoja, tietokonepelien tasoja, tenniskenttiä
nin - ihmisiä (paitsi poikkeukset)
ri - ihmisiä (joidenkin tiettyjen sanojen kanssa)
satsu - kirjoja
wa - tarinoita, tv-sarjan jaksoja
byoo - sekunteja
fun, pun - minuutteja
gatsu, paitsi joskus tsuki - kuukausia
haku, paku - yöpymisöitä
ji - tunteja päivässä
jikan - tunnin pituisia ajanjaksoja
ka - kuukaudenpäiviä
nen - vuosia, mutta ei kun kyseessä on ikä
nichi - päiviä kuussa, paitsi poikkeukset
sai - vuosia, kun kyseessä on ikä
shuu - viikkoja
ba - näytelmän skenejä
bun - lauseita
byooshi - musiikin tahteja
chaku - pukuja
choo - aseita, mustetikkuja, viuluja, riksoja, toisin kirjoitettuna saksia, sahoja, housuja, tofupaloja, kolmannella tavalla kirjoitettuna kortteleita
fuku, puku - kulhollisia matchaa, annoksia puuterimaista lääkettä, röökinhaikuja, taukoja
hari - sateenvarjoja, telttoja
hashira - jumalia
kan - sotalaivoja
ki - hautoja, tietokoneen prosessoreita, reaktoreita, hissejä

jne. Tässä oli siis tosiaankin vain osa. Eikä näitä voi jättää pois.

No. Tämän abstraktin numerosysteemin lisäksi on toki myös perinteinen japanilainen numerosysteemi. Se sisältää vain numerot yhdestä kymmeneen, ja sitä käytetään itsenäisesti eli ilman määrälukusanaa. Mutta sen sanat ovat toki ihan eri:

1 - hitotsu
2 - futatsu
3 - mittsu
4 - yottsu
5 - itsutsu
6 - muttsu
7 - nanatsu
8 - yattsu
9 - kokonotsu
10 - too

Yksi käytännön asia, jossa numeroita tarvitaan, on päivämäärän ilmoittaminen. Kuukaudet ovat japaniksi suhteellisen helppoja. Lykkää numero alkuun ja sano kuukausi, niin siinä se. Epäsäännöllisiä ovat vain huhtikuu, heinäkuu ja syyskuu. Mutta kuukauden päivissä onkin sitten taas ihan oma systeemi:

1. - tsuitachi
2. - futsuka
3. - mikka
4. - yokka
5. - itsuka
6. - muika
7. - nanoka
8. - youka
9. - kokonoka
10. - tooka

jne.

Tänään on 2013.10.2. eli Nisenjuusannen juugatsu futsuka. Paitsi että tietysti on Heisei juugonen juugatsu futsuka myös.

Eli kuten opettajamme tapaa sanoa: PLEASE MEMORIZE.