Ostin tuossa syksyllä alennusmyynnistä polkupyörän. Se olikin melkoinen proseduuri. Vanha fillarini jäi Eurooppaan - se oli oikein hyvä ja vikkelä, mutta auttamattomasti liian pitkä. Jouduin kurottamaan siten, että lopulta kädet puutuivat aina muutaman kilometrin jälkeen. Asiaa ei auttanut, että pyörässä oli suora tanko, joten käsien otteita ei pystynyt kovasti vaihtamaan. Toivon mukaan fillari on sopivampi nykykäyttäjälleen.
Olin kuvitellut, että täältä löytyisi ihan helpolla puolitoistametriselle kohtuuhyvä kippurasarvinen peruspyörä, mutta ilmeisesti olen jokseenkin lyhyt täälläkin. Tarpeeksi matalia kyllä löytyi, mutta yläputki oli aina turhan pitkä. Mamachareja olisi toki ollut valikoimassa. (Mamachari on matala mammapyörä, jossa on kori ostoksia varten ja lastenistuin tenavaa varten, tai kaksi lastenistuinta, joskus sähköakku, usein tosi kirskuvat jarrut, ja fillari painaa ilman ostoksia ja tenaviakin varmaan 25 kiloa. Kunnioituksella katson niitä japanilaisia mamoja, jotka painavat täydessä lastissa olevalla charilla ohitseni pyörätiellä.)
Muutaman epäonnistuneen nettikauppatilauksen (Rakuten näemmä ei useinkaan kerro, josko tuote on oikeasti olemassa, ennen kuin sen on tilannut ja maksanut) jälkeen päädyin käymään läpi Tokion fillarikauppoja. Shinjukun Y's Roadista sitten löytyi se oikea pyörä, edellisvuosien malli Cannondalen naisten Synapsesta. Pyörä on pieni ja lyhyt ja sen osat on mitoitettu pienikätiselle; yletyn hyvin jarrukahvoihin, vaihtaminen onnistuu kevyesti, eivätkä kädet enää puudu. Ajaminen on yhtä juhlaa! Pyörän rekisteröintikin onnistui samassa liikkeessä. Mikä on ihan hyvä, sillä pari viikkoa sitten minulta jo kysyttiin rekisteritarraa Juurin-puistossa.
Täältä Tokion pohjoispuolelta pääsee
Arakawan jokivartta pitkin pyörätietä koko matkan Tokionlahdelle ja vaikka Disneylandiin. 37 kilometriä suuntaansa. Sitä emme ole vielä ajaneet, mutta 50 kilsan lenkki on jo tehty. Muuten olen käyttänyt pyörää kotiseutuun tutustumiseen; sillä on helppo käydä eksymässä lähiseuduilla. Valitettavasti vain joka paikassa ei ole pyöräteitä, ja liikenne on vähän hankalaa. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen olen jo jotenkuten tottunut, mutta näemmä kaikki pyöräilijät eivät ole. Vastavirtaan fillaroivia kutsutaan "lohiksi", ja he kai ajattelevat, että on turvallisempaa ajaa autoliikennettä vastaan oikealla puolella. Tästä vain aiheutuu se, että kun vaikkapa minä ajan autojen vasemmalla puolella liikenteen mukaisesti, tulee fillareilla turhia kohtaamisia, ja toisen täytyy väistää autojen sekaan.
Ihmettelinkin, että onnettomuuksia ei kuitenkaan näytä tapahtuvan, kunnes tällä viikolla nähtiin kaksi kolaria; toisessa osapuolena skootteri ja mamachari, toisessa auto ja fillari. Onneksi pahempia vammoja ei näyttänyt tulleen kummassakaan tapauksessa. Minä olen tähän mennessä säästynyt kolareilta ja jopa pahemmilta kaatumisilta. Koputan puuta.
 |
| Trikoita en kyllä osta. |
