valoa ja lämpöä

Oikeastaan tämä Tokion talvi sopii minulle aivan mainiosti. Joka päivä paistaa aurinko, päivällä on 10-15 astetta lämmintä ja pimeä tulee vasta viiden jälkeen. (Nyt tietysti joku kertoo minulle, että tämä on aivan poikkeusvuosi.)

tammikuun alku

Ei ollut pehmeää laskua arkeen; jetlagista toipuessa olen tehnyt duunia pariin suuntaan ja koulun penkkikin kutsui jo tänään. Kielioppikurssi menee vauhdilla eteenpäin, ja ryhmä on iso. Läksyjä paljon. Hyvä niin. Itseopiskelu ei sovi minulle yhtään, rankka koulutahti sopii.

Lentokoneessa vieressäni istui fukushimankuopiolainen englanninopettaja, joka kertoi, että on hankala saada japanilaisia lopettamaan katakanojen käyttöä englannin avusteena. Kun on niin paljon helpompi lukea katakanoja eikä aakkosia. Siinä on vain se ongelma, että lausunta muuttuu japanin mukaiseksi, football = フットボール = futtobooru. Josta syystä joskus on vähän vaikea ymmärtää niiden innokkaiden koulupukuisten englanninharjoittelijoiden puhetta, jotka minuakin välillä kadulla pysäyttelevät.

Lopetin myös itse aakkosten käytön hiraganojen ja katakanojen avusteena ja pyrin tästä lähtien bannaamaan romajisoidut tekstit. (Tunneilla sai valita, josko mennään kanoilla vai kirjaimilla.)

Toin H:n lähimmälle kollegalle piparkakkuja tuliaisiksi, mutta häntä ei olekaan näkynyt työpaikalla. Oli käynyt niin, että hän oli muutama päivä sitten löytänyt isänsä äkillisesti menehtyneenä. T-san on järjestänyt hautajaisia ja kuolemaan liittyvää byrokratiaa. Hänen piti lähteä asumaan Hollantiin tuossa keväällä - veli meni vastikään naimisiin, joten T-san oli vapaa lähtemään. Nyt perhe toivoo, että isä reinkarnoituu veljen tänä vuonna syntyvässä lapsessa.

Shironeko naukuu parvekkeella. Yritin houkutella sitä kylään, mutta se pelkää uusia villakamppeitani. Suomalaisen kissan tuoksu lienee seurannut niissä tänne.

joulu

Kävin Suomessa joululomailemassa. Hyvä matka, mutta voimille otti. Ainakin nämä siirtymät.

Väsyneenä mietin, josko Takaisin-napista olisi päässyt takaisin Helsinkiin.

Nyt on taas aikaeroväsymys ja arki. Kotona on yhä 12 astetta, mutta meillä on monet uudet villasukat, tossut, ja eristettä. Aurinko paistaa Tokion talvessa sentään. Tai paistoi, mutta nukuin 17 tuntia ja ohitin valoisan ajan. Tästä sitten uuteen vuoteen.