Ei ollut pehmeää laskua arkeen; jetlagista toipuessa olen tehnyt duunia pariin suuntaan ja koulun penkkikin kutsui jo tänään. Kielioppikurssi menee vauhdilla eteenpäin, ja ryhmä on iso. Läksyjä paljon. Hyvä niin. Itseopiskelu ei sovi minulle yhtään, rankka koulutahti sopii.
Lentokoneessa vieressäni istui fukushimankuopiolainen englanninopettaja, joka kertoi, että on hankala saada japanilaisia lopettamaan katakanojen käyttöä englannin avusteena. Kun on niin paljon helpompi lukea katakanoja eikä aakkosia. Siinä on vain se ongelma, että lausunta muuttuu japanin mukaiseksi, football = フットボール = futtobooru. Josta syystä joskus on vähän vaikea ymmärtää niiden innokkaiden koulupukuisten englanninharjoittelijoiden puhetta, jotka minuakin välillä kadulla pysäyttelevät.
Lopetin myös itse aakkosten käytön hiraganojen ja katakanojen avusteena ja pyrin tästä lähtien bannaamaan romajisoidut tekstit. (Tunneilla sai valita, josko mennään kanoilla vai kirjaimilla.)
Toin H:n lähimmälle kollegalle piparkakkuja tuliaisiksi, mutta häntä ei olekaan näkynyt työpaikalla. Oli käynyt niin, että hän oli muutama päivä sitten löytänyt isänsä äkillisesti menehtyneenä. T-san on järjestänyt hautajaisia ja kuolemaan liittyvää byrokratiaa. Hänen piti lähteä asumaan Hollantiin tuossa keväällä - veli meni vastikään naimisiin, joten T-san oli vapaa lähtemään. Nyt perhe toivoo, että isä reinkarnoituu veljen tänä vuonna syntyvässä lapsessa.
Shironeko naukuu parvekkeella. Yritin houkutella sitä kylään, mutta se pelkää uusia villakamppeitani. Suomalaisen kissan tuoksu lienee seurannut niissä tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti