アイスホッケー

Japanin naiset tuulettavat olympiahistoriansa ensimmäistä maalia 16 vuoteen:

kilioppia

Taannoin blogasin lukumääräsanoista. Tänään kyselimme eri esineiden lukumääriä. Kyllä vain, kysymyskin muuttuu esineen muodon ja olemuksen mukaan.

箱の中に鉛筆が何本ありますか。(Hako no naka ni enpitsu ga nanbon arimasu ka?)*

Kuinka monta lyijykynää on laatikossa. Sana sanalta: laatikon sisällä lyijykyniä kuinka-monta-pitkää-ohutta on-ko?

箱の中に切手が何枚ありますか。 (Hako no naka ni kitte ga nanmai arimasu ka?)

Kuinka monta postimerkkiä on laatikossa. Sana sanalta: laatikon sisällä postimerkkejä kuinka-monta-lättänää-ohutta on-ko?

Ja niin edespäin, voitte käydä tuolta lukumääräblogauksesta tarkistelemassa, kuinka paljon niitä eri vaihtoehtoja olikaan.

Viikko sitten opimme, että liikkuvan olennon olla olemassa -verbi on eri asia kuin liikkumattoman olennon/esineen olla olemassa -verbi. Ensimmäisestä käytetään muotoa います (imasu), jälkimmäisestä あります (arimasu). Jos siis kysyisimme, että kuinka monta torakkaa on laatikossa, olisi kysymys muotoa

箱の中にゴキブリが何匹いますか。(Hako no naka ni gokiburi ga nanbiki imasu ka?)

Sana sanalta: laatikon sisällä torakoita kuinka-monta-pientä-eläintä-tai-örkkiä on-ko? (Tämä öttiäisten lukumääräsana on siis hiki, mutta liudentuu tuossa muotoon biki.)


H kysyi, että kumpaa verbimuotoa käytettäisiin robotista. Taketoshi-sensei mietti hetken ja oli sitä mieltä, että androidista imasu, roombasta arimasu.

* On vänkää, että kun kirjoitan japanilaisella läppärilläni hiraganoja, ehdottaa kone automaagisesti oikeaa kanjia. Jos on paljon vaihtoehtoja, tarjotaan valikko, josta napata. Tosin tämä on johtanut siihen huolestuttavaan kehitykseen, että nuoret japanilaiset eivät enää osaa kirjoittaa kynällä/siveltimellä - kanjeissa vetojen järjestys ja suunta on kovin tärkeä, eikä sitä oikein opi, jos kirjoittaa vain koneella ja klikkailee oikeat kanjit paikoilleen. Minun kanjisanavarastoni on kovin kovin kovin pieni, ja siksi iloitsen kaikista helpottavista apuvermeistä.

kylmä virtaus

Tokiossa satoi eilen kevään ensimmäisen päivän kunniaksi lunta. Siitä tehtiin iso numero tv-uutisissa. Tulkatussa uutislähetyksessä haastateltiin paikallisia: "Tämä mies sanoo että hänen kätensä ovat nyt ihan kylmät koska hänellä ei ole hansikkaita. Ai niinkö? Sooo desu ka! Kyllä, hänen kätensä ovat kylmät. Tämä nainen sanoo että hän ei odottanut näin isoja hiutaleita. Soooooo desu neeee!" Sään päivittelyyn käytettiin 10 minuuttia. Aamulla lumi oli jo sulanut pois.

Muitakin uutisia on. Japani on tuohtunut, koska joku osavaltio USA:ssa haluaa käyttää Japaninmerestä korealaista nimitystä Itäinen meri. Paikallisen YLE:n eli NHK:n korkea henkilö vieraili Tokion pormestarinvaalin laitaoikeistolaisen ehdokkaan vaalitilaisuudessa ja väitti, ettei Nankingin verilöylyä koskaan tapahtunut - kyse on hänen mukaansa vain propagandasta, jolla suunnattiin katse pois amerikkalaisten rikkomuksista japanilaisia vastaan. Vain hetki sitten NHK:n uusi johtaja taas halusi ottaa puheeksi lohtunaiset ja kertoa, että kaikillahan niitä nyt oli. Ja että hänen kaudellaan NHK toimii sitten lähes hallituksen äänitorvena. Hallitus taas vaatii, että Hollanti estäisi aktivisteja kiusaamasta valaanpyytäjiä.

Varsin nationalistisia ja reaktionaarisia tuulahduksia. En tiedä, missä määrin näitä ajatuksia ilmenee väestössä yleensä - aihe ei taida olla sellainen, jota uteliaan ulkkarin kannattaisi nostaa esiin teekupposen äärellä.  Kovasti auttaisi, jos osaisi lukea muitakin sanomalehtiä kuin ulkomaalaisille suunnattuja. Jo Hollannissa huomasin, kuinka seuraamalla englanninkielistä paikallista mediaa sai usein aika eri kuvan, kuin seuraamalla paikallisella kielellä toimitettua uutisvirtaa.