kesämopo

Käväisin Suomessa. Tenavat vielä tunsivat tätinsä. Isovanhempienkin kanssa ehdin hengata. Vähän nopea reissu ja toivuinkin aikaeroväsymyksestä juuri parahiksi paluupäivänä. Nyt on sitten uni taas hukassa, mutta ehkä melatoniini auttaa.

Tänne oli joku valmistanut poissaollessani kesän. Heti kun selän kääntää, ovat puut täydessä lehdessä. Uskallan jo jättää taimet parvekkeelle yöpymään. 40 istutusruukkua nyt, ja lisää tulossa - mopo karkasi, perävaloja ei enää edes näy. Huomasin, että talon yhteispalstallakin olisi tilaa. Siellä kasvaa nyt vallan tuoksuva laventeli ja tulppaaneita. Voisin muiluttaa väliin chilin.

Löysin kissojen kodin takaportaiden alta. Siellä oli niille rakennettuja majoja ja viidelle kissalle ruokakupit. Olinkin jo miettinyt, että ei tämän talon ympäristöstä sentään löydy tarpeeksi elävää ravintoa koko nekoporukalle. Talonmies toimii kisujen huoltohenkilökuntana.

Pitäisi muuttaa. Olemme katselleet koteja. Tärkeitä seikkoja: Tobu Tojon, Tokyo Metro Fukutoshinin tai Yurakuchon reitillä, hyvät pyöräilymaastot, piha tai parveke, ei ikuvanha, mielellään ilmastointi valmiina. Mitähän muuta pitäisi osata ajatella? Ja olisikohan tämä kiva? Prosessissa voi kestää; joskus eivät kai mielellään vuokraa ulkkareille, ja itsekin sitä lienee ensin vähän kummissaan. Aikaa on elokuun loppuun asti.

Sitä ennen pitäisi taas matkailla. Muutaman viikon sisällä kotimaaretkeilemme etelään. Suuntana Nagasaki ja sen kapybarakylpylä, Kagoshima ja sen tulivuori, Yakushima ja sen vaelluspolut ja trooppiset korallirannat. Tämä kaikki noin viikossa.

Ja vieraita on tulossa, ja seuraava Suomen matka jo kesäkuussa, ja elokuussa ehkä viikoksi pariksi eteläiseen Amerikkaan. Aika rientää kuin hirvi, ja täytyy ehtiä kaikki.