Tänään 30 kilometriä kevyttä sunnuntaiajelua. Saikojärvellä oli grillaajia, pallopelaajia, RC-autoilijoita, purjelautailijoita, torvisoittokuntaharjoitukset, potkulautailijoita, punkkareita bilettämässä, apupyöriä, ötököitä haaveilla jahtaavia tenavia, dogeja, kilpikonnakuvioisia kissoja ja paljon kalastavia vanhoja pappoja, joilla oli monitaskuiset liivit.
Fillaroinnin lisäksi olemme käyneet Nezun pyhäköllä katsomassa atsaleoita ja O(h)dake-vuorella vaeltamassa jonossa. Polullakin tervehditään jokaista, vähän kuin Ranskassakin. Konnichiwa kestää vielä kauemmin kuin bonjour. Lisäksi sain kuulla ganbaretta ja yukkuria.
Maa järisi ja siitä taidettiin uutisoida Suomessakin, kun tuli pari huolestunutta kyselyä. Ei meillä mitään hätää ollut, pieni säikähdys vain. Mitään ei särkynyt ja käänsimme kylkeä.
Rikoin vain traditioni, kiitos aikavyöhykkeiden. En jaksanut katsoa loppuun asti, kun Alankomaiden Beatrix risteili pitkin Amstelia Vapautuksen päivänä ja We'll Meet Again soi uudelleen ja uudelleen. En liveblogannut Euroviisuja. Näistä ensimmäinen harmittaa paljon paljon enemmän.
Sosiaalista elämää on taas ollut. Viime viikolla kylässä kävi ensin tokiolainen ystäväni ja sitten kiinalainen naapurini ja kurssikaverini. Oli vallan mukavaa kumpanakin iltana. Sain tokiolaiselta ystävältäni aivan käsittämättömän ison orkidean, jonka hoito-ohjeita yritän nyt löytää, jotten saisi siltä heti huolimattomana nirriä pois.
Alkaa olla lämmin. 24 päivällä, 17 yöllä. Chilit kasvavat mielestäni kovin hitaasti. Isoin on 27 senttiä korkea ja kukkii kovasti, mutta pudottaa kaikki kukkansa. Pienin on hyvin matala ja leveä. Capsicum Chinenselle se on tietysti ihan normaali kasvutapa, tai ainakin niin luulen. Jotain lienee kuitenkin pielessä olosuhteissa. Lämmön ja valon pitäisi olla kunnossa, joten epäilen multaa tai lannoitusta. Tomaatit tuntuvat viihtyvän paljon paremmin; toisaalta en tiedä, kun en ole niitä ennen kasvattanut. Ehkä niidenkin pitäisi olla jo melkoisia puskia.
Yöllä on outoa, kun on niin pimeää mutta niin lämmintä.
