Ensinnäkin syntymäpäiväni oli muutaman tunnin tavallista lyhyempi, koska aloitin sen lentokoneessa jossain Siperian yllä, ja aikavyöhykkeet äityivät hankaliksi. Syntymäpäiväni aamuna katselin Japanin vuoria ylhäältäpäin.
Jossain Naganon lähellä
Laskeuduimme Nagoyaan tunnin verran aikataulusta myöhässä - jostain syystä tuuli oli vastainen lentäessäni Tokiosta Helsinkiin joulukuussa ja nyt se oli sitä myös toiseen suuntaan. (Siksi te kai saatte nyt siellä nauttia Siperian pakkasista.)
Nagoyassa suuntasin kylpyyn heti kun maahantulobyrokratia oli hoidettu. 風の湯 eli tuulen kylpylä (tai Tuulin kylpylä) on Nagoyan lentokentän paras juttu. Yuzuhedelmillä koristellusta kuumasta altaasta voi katsella, kun lentokoneet nousevat ja laskeutuvat kiitoradalla, ja samalla kuinka rahtilaivat lipuvat hiljaa Isenlahdella.
10 tunnin lentomatkan jälkeen 1 tunnin kylpy ja olin kuin uusi ihminen. Hyvin uninen sellainen, tosin. Jatkoimme Kayu-santiniin syömään kiinalaista riisipuuroruokaa, jota halusin kokeilla. Valitettavasti se ei ollut hyvää. Piti vielä poimia lentokenttägeokätkö ja lopulta olimme valmiita kotimatkan viimeiseen osaan.
Olin jo saanut nauttia lentokoneista ja laivoista. Jäljellä olivat siis junat. Tarkoitus oli matkata mukavasti Nozomi-shinkansenilla puolessatoista tunnissa kotiin. Valitettavasti tajusimme hieman myöhään, että sunnuntaina 3.1. koko maa käytännössä palaa uudenvuodenlomilta. Junaan kyllä pääsimme, mutta matkustusmukavuus oli kyseenalainen. Istuimme lattialla tupakkakoppien välissä ja yritimme pitää kiinni kolmesta isosta matkalaukusta, jotta ne eivät vierisi muiden lattialla hengaavien tokionmatkalaisten päälle. Kaikki istuinpaikat kun oli myyty loppuun aikaa sitten. Tokaido Shinkansenilla matkusti eilen kaikkien aikojen ennätysmäärä ihmisiä; me ja puoli miljoonaa muuta.
Kotiin kuitenkin pääsimme 23 tuntia sen jälkeen, kun olimme Pasilassa kävelleet kohti lentokenttäjunaa. Riisipuuroruokapettymys piti korjata tilaamalla ylihintainen pizza. Syntymäpäiväni illan kruunasin pesemällä koneellisen pyykkiä. Nyt voi viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa.
